Juhlaa, arkea, iloa ja surua, siis elämää

Vuoden välien kun päivittää, niin tarinaa olisi… Mutta tiivistetysti koiramaiset uutisemme tässä.

Meten kanssa treenattiin viime kesä ja syksyllä Mette pääsi jo metsälle mukaan. Ja ihan hyviä noutajaneitin merkkejä hän näyttikin, isäntä sai kuvattuakin mukavia videopätkiä Meten työskentelystä. Taippareitakin kokeiltiin, mutta ne tuli vähän liian nopeasti tai Metteä ei vain juuri sinä päivänä huvittanut uida. Kaikkina muina päivinä se kyllä ui jos vain mahdollisuus oli ja hyppäsihän se veneestäkin, kopsahti veneen pohjaan sellaista. Siis neiti on ihastuttanut, kiukustuttanut, säikäyttänyt ja ennenkaikkea hurmannut meitä olemisellaan. Ihana tapaus.

Unnan kanssa on tehty jälkeä variksilla ja varsin hyvä nenänkäyttäjä Unna onkin. Kiva olisi treenata ihan kokeita varten, mutta isona rajoitteena on minun onneton suunnistustaitoni ja valtava lahjakkuuteni eksyä metsässä. Sehän nähtiin viime syksynä kun Maaningalla eksyin ja löysin itseni ja tytöt keskeltä hirvijahtia, kiitosta ei herunut, mutta opinpahan ainakin tunnistamaan hirvikärpäsen… No joo, se siitä. Näyttelyissä on muutaman kerran käyty ja yhtä sertiä vaille olisi muotovalion arvo.

Tytti on osoittautunut myös hyväksi jälkikoiraksi, työskentelee harkitusti ja tarkasti. Mutta edelleen minulla pikkupulmat metsissä ja taso pysyy mukavalla harrastelutasolla. Tytti on meillä se halinalle, joka ei koskaan kyllästy makoilemaan kainalossa ja kerjäämään rapsutuksia ja on aina valmiina yhteisille päikkäreille. Muutoinkin hän on uskollisista uskollisin ystävä, aina valmiina kuuntelemaan emännän ilot ja surut.

Sylvi, tuo ruutimummojen ruutimummo, täytti maaliskuussa 15 vuotta!!!! ❤ Aamut ovat jo hitaat ja ylösnousu kankeaa, mutta iltaa kohti matami vetristyy, vauhti kasvaa ja ääni kovenee, eikä koskaan jää ruoka-ajat unohduksiin. Metteä kovasti komentaa ja ilmoittaa tasaisin väliajoin naapurustolle että täällä ollaan edelleen. Päivä kerrallaan mennään ja ihmetellään mummelin menoa. Viimeistä kesää tässä kuitenkin mennään ja tehdään se kuningattaren ehdoilla ❤

Topi, ukkokulta. Jatkoaikaa kesti yli vuoden, viimeiseen asti iloinen hymypoika ja kova kosiskelemaan tyttöjä. Mutta maaliskuussa voimat alkoi ehtymään ja kun jalat eivät enää kantaneet, oli Topin aika saada siivet.

Heta Heppuli, Pjinsess ❤ on ollut Mikan ilona ja nauttinut jakamattomasta huomiosta todellisen diivan elkein. Rakasti ketä rakasti ja muista ei välittänyt. Diiva lähti yllättäin, ei juuri ennakkoon varoitellut kun siirtyi tähdeksi taivaalle.

 

Mainokset

En voi ymmärtää :'(

Tytin tiineysaika sujui hyvin, se oli terve, hyvässä kunnossa ja iloinen oma itsensä. Loppuvaiheessa alkoi huomata, että olo ison mahan kanssa alkoi olla tukala. Synnytyksen vaiheet etenivät normaalisi, mutta sitten alkoi poltot hiipua. Keisarinleikkauksella maailmaan tuli 6 pentua. Niistä 3 oli jo valmiiksi enkelipentuja. Tytin ja 3 pennun kanssa tultiin kotiin. Tytti oli ensin hämillään pennuista, mutta sitten emonvaistot heräsi ja se alkoi pentuja hoitamaan. Ainoa pulma oli, ettei maitoa tullut. Ystäväni kanssa aloitimme pulloruokinnan. Ensimmäisen päivän iltana huomasimme, että ainokaisella tytöllä ei ollut kaikki kohdallaan, vaan sen päätä veti vasemmalle ja tärisytti. Ajattelin, että vien pennun aamulla eläinlääkärille, mutta sinne asti emme ehättäneet, vaan toisen päivän aamun ensitunteina pieni menehtyi. Tyttiä ja kahta poikaa hoivattiin kaiken oman osaamisen ja saatujen ohjeiden mukaan ja eläinlääkärilläkin käytiin. Maitoa ei vain tullut ja toisena päivänä myöhään illalla vein pennut toiselle emolle, joka ihanasti alkoi niitä imettää ja hoitaa. Yhtä aikaa toiveikkaana ja huolestuneena palasin kotiin. Kolmantena aamuna tuli viesti, että toinen pojista oli hiipunut pois. Illalla sain viestiä, että myös toisen pojan kohta näyttää koko ajan huonommalta ja aamuun sekään ei jaksanut.

On sydäntä raastavaa menettää pennut, mutta vielä pahemmalta tuntuu katsoa Tyttiä, joka pentujaan kaipaa ja etsii. Olimme Tytin kanssa yökylässä siskoni luona, jotta vähän muuta ajateltavaa tulisi. Siellä riitti pieniä käsiä silittämään ja rapsuttamaan ja suita kertomaan Tytille, miten ihana se on. Kotona yritämme päästä kiinni normaaliin arkeen, käydään kävelyllä ja tehdään tavallisia juttuja, Tytin kanssa vähän enemmän kevyttä touhua, ajatuksia pois pentujen kaipuusta.

Kunpa tämä olisikin vain pahaa unta ja kohta heräisi. Mutta ei, suru ja ikävä sattuu niin paljon, että kyllä tämä ihan julmaa todellisuutta on.

Haluan kiittää Satua kätilöintiavusta, Veeraa pentujen hoitoavusta, Merviä kyytiavusta, Saria ja Jossua järjen äänestä sekä Hannelea ja Mursu-mammaa pienilleni sydämellä annetusta hoidosta. Kiitos myös konkreettisten ohjeiden ja vinkkien antajille.  Hädässä ystävä tunnetaan ❤

 

Uusi tulokas, akupunktiota, synttäreitä, näyttelyitä, pentuja…. meillähän taas tapahtuu :)

Mette Möttönen tuli meille viime kesänä vähän itsellekin yllätyksenä. Ihana pieni labradorinnoutajan alku, josta on kasvamassa oikein mainio noutajaneiti. Suloinen se on kuin mikä, mutta sitä ei aina huomaa kun tyypillä on vauhtia parin turbon verran. Ystäväni Veeran opastuksella ollaan harjoiteltu, jotta jossakin vaiheessa saataisiin Meten kanssa noutajien taipumuskokeet läpi ja jotta siitä tulisi toimiva koira myös tositoimissa lintumetsällä. Noihin tavoitteisiin on vielä matkaa, mutta kyllä me vielä jonain vuonna….

Mette 4 kk

Topilla alkoi joulun aikaan vanha vaiva, välilevyn pullistuma, vaivaamaan oikein pahemman kerran ja Topin takaosaan tuli ihan halvausoireita, takajalat eivät juurikaan pitäneet ja tein jo mielessäni hiljaa ajatustyötä sen eteen, että jos ei enää Topilla jalat kanna, niin sitten Topi saa siivet. Mutta ihan heti en halunnut luovuttaa ja Topille saatiinkin apua akupuntiosta ja eläinlääkärikin ihmettelee huikeaa toipumista. Kipulääkkeet menee jatkuvasti, mutta Topilla mieli on virkeä ja pieniä lenkkejä tehdään. Omalla pihalla saa olla corgikämppisten kanssa vapaana, mutta Meten kanssa eivät ole enää samassa tilassa yhtä aikaa. Kokoero on kuitenkin sen verta suuri ja mitään riskejä en halua ottaa. Topi on nyt 11,5 vuotias ja ikäänsä ja kurjaan kokemukseensa verraten hyvässä kunnossa. Jokainen yhteinen päivä on lahja ❤

Topi sivu

Sylvi täytti 14 vuotta nyt maaliskuussa. Kovin on muuttunut ulkomuoto nuoruusajoista, ennen niin kauniin punainen koira on nykyään niin hienostuneen harmaa. Ruutimummo on halunnut vanheta luomusti, ei erityisemmin piittaa turkinhoidosta ja kertoo kyllä ylipäänsä kaikista asioista mielipiteensä varsin kuuluvasti ja naapureillekaan ei ole jäänyt epäselväksi, että näillä nurkilla määrää ja vahtii Sylvi, sen verta on pihalla meteliä pitänyt. Enimmäkseen kuitenkin nukkuu. Ihmeesti herää aina ennen ruoka-aikaa ja on huomauttelemassa jos ei palvelu pelaa.

Sylvi naama rajattu kuva

Sylvi sivu rajattu

Näyttelyissä on käyty Meten kanssa kolmeen kertaan, elokuussa noutajaerkkarissa oli narttupentujen neljäs ja joka kerralla on saanut ihan näköisensä arvostelun. Viikon päästä mennään taas. Unna sai Nurmeksessa ensimmäisen sertinsä ja Unnankin kanssa kevään ja kesän aikaan näyttelyissä jokusen kerran käydään. Sylvi ja Topi on jo eläkkeellä ja Tytti on niin tuhdisti tiine, että se saa nyt sitten vain keskittyä kasvamaan ja kasvattamaan omia salamatkustajiaan. Lisää tietoa pennuista laitan Pennut – sivulle.

 

 

 

Kuulumisia

Sylvi vietti maaliskuussa 13 -vuotis synttäreitään. Ruutimummolla pyyhkii hyvin, vielä jaksaa kovin pihalla komennella muita ja olla hippasilla. Lenkeillä kulkee vielä mukana, pisimmät lenkit on jo jätettävä nuoremmille. Topi kävi muutaman näyttelyn vetskukehissä ja on hyvässä kunnossa. Tytti ja Unna ovat talvitauon jälkeen käyneet koirakoulussa ja niitten hittijuttu on treenata jäljestämistä. Treeneissä ja lenkillä käydään pitkäkoipisten kavereitten kanssa. Mainio porukka. Kesällä treenaillaan satunnaisesti ja syksyllä taas tiiviimmin, koirakoulukin alkaa pyörimään kesätauon jälkeen.

Veeran koirat ja omat

 

Muutoksia, muutoksia.

Monenlaista on sattunut ja tapahtunut edellisestä päivityksestä. Suuri muutos oli se, että Unna muutti meille elokuussa 2014. Pieni ja pippurinen vauhtimakkara hurmasi meidät kaikki. Jopa jäyhä ja totinen Topi alkoi leikkiä Unnan kanssa ja nykyään nämä kaksi ulkoileekin mielellään keskenään pihalla. Tytti ja Unna ovat ylimmät ystävät ja Sylvikin vielä jaksaa pihalla hippastaa tyttöjen kanssa.

Iso muutos oli myös muutto Lieksaan. Kesän ja syksyn koirat olivat pihavahteina ja remonttihommissa työnjohtotehtävissä ja ennen joulua muutimme omaan taloon. Syksyllä Tytti ja Unna tutustuivat jäljestämiseen ja varsin taitavia ovat, sitä jatketaan taas  keväällä. Lintumetsällä Unna kävi pariin otteeseen tutustumassa ja oli se muutamia kertoja venekyydissäkin kun käytiin katiskoilla. Koirakoulussa tytöt kävi myös ja varsin hauskoja hetkiä siellä tulikin vietettyä. Tytöt kunnostautuivat koulun juokukilpailuissa ja palkintojen kanssa tultiin kotiin. Kevätkauden kisan Tytti voitti ja Unna oli kolmas. Sakissa oli monta pitkäkoipista osallistujaa ja kun Tytti on kotioloissa varsinainen laiskamato, niin tulosta oli kyllä vaikea uskoa 😀

Jokunen näyttely on käyty ja nyt odotellaan erkkaria. Toivottavasti muistan ilmoittaa koirat sinne, Ilomantsi olisi ollut tässä lähellä, mutta siinä ilmo meni remppa- ja muuttohässäkässä ohi. Mukavilla tuloksilla Unna on mennyt, ekassa näyttelyssään oli PN3, Jyväskylässä voitti ison junnuluokan ja sai varasertin ja Messarin Voittajanäyttelyissä oli molempina päivinä junnuluokan toinen. Nyt sitten jatketaan nuorten luokassa. Tytti lähtee myös ainakin osalle reissuista matkaan ja josko jonnekin Patukin mukaan pääsisi.

Kuvassa Unna vuosi sitten 5 kuukauden iässä.

unna10

 

Puolen vuoden kuulumiset…

Eipä ole turhan tiuhaan tänne tullut kirjoiteltua. Itsellä on ollut sellainen olo, ettei meillä nyt ihmeitä ole tapahtunutkaan, mutta onhan tässä kaikenlasita ollut. Muutamat näyttelyt ollaan käyty ja tulokset on ollut ihan mukavia. Okun näyttelyssä yllättivät Tytti ja Sylvi, Kuopion näyttelyssä Patu järjesti todellisen jymypaukun ja kovin olen ukkelista ylpeä. Muitakin juhlahetkiä on ollut. Sylvi juhi keväällä 11 täyttä vuottaan. Kovasti olen onnellinen siitä, että mummeli on vielä hyvässä kunnossa ja täynnä elämää. Toki se paljon nukkuu ja kuulo alkaa heiketä, tai ainakin muuttua entistä valikoivemmaksi. Hetalle tuli 4 vuotta täyteen ja sitä viimeitä sertiä metsästetään vaihtelevalla aktiivisuudella. Towin-tenaville tuli 2 vuotta täyteen ja sitä juhlittiin Piekämäen näyttelyissä, tosin ipanat itse (Patu ja Tytti) lähtivät kehästä eh:lla molemmat, mutta Topi oli PU2 ja Heta PN3.  Hetan kanssa jatketaan hakutreenejä ja Tytin kanssa ryhdistäydytään rally-tokossa kun syksyllä ryhmää taas aloittaa. Sylvi ja Topi viettävät jo rauhallisempaaeläkeläiselämää, tosin nekin ulkoilevat vielä ahkerasti ja väliin vedetään mielenvirkeydeksi kotikutoista agilityä. Kesän aikaan käydään vielä Iisalmen näyttelyt ja tottakai erkkari. Syksyn suunnitelmat näyttelyjen osalta on vielä auki. Tälle kesälle suunnittelin Tytille pentuja, mutta erinäistä syistä johtuen katsoin paremmaksi vähän lykätä suunnitelmia. Josko toinen satsi Towin-tenavia olisi totta ensi kevään/kesän aikana. Tytti pitää vielä terveystarkastaa, toivottavasti silmäpeilauksista ja luustokuvista tulee vain hyviä tuloksia. Patu tsekataan myös. Tosin sille minulla ei ole vielä morsmaikkua tiedossa, mutta kovasti olisi suunnitelmia ja toivieta. Mutta niistä lisää sitten joskus 🙂

Patun kanssa messarissa; Helsinki Winner 2012 & Winner 2012

Joulukuussa kävin Patun kanssa mutkan messarissa Voittaja-näyttelyissä. Edellisistä näyttelyistä olikin aikaa ja oli mukava päästä näkemään tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Patu kilpaili junnuluokassa. Molempina päivinä tulos oli EH. Ihan hyvät arvostelut se sai, lauantain tuomarin mielestä kyynärät oli liikkeessä väljät ja sunnuntain tuomarin mielestä yleisvaikutelma oli raskas. Eipä ihme, Patu on iso poika ja siinä porukassa erottui kyllä kokonsa takia. Mutta sekös meitä huolettaa. No ei. Mielenkiinnolla odotan pojan tiivistymistä ja aikuistumista. Kertakaikkisen ihana poika, minun silmään kivan näköinen (ja muutaman muunkin 😉 ) ja luonne on mainio. Kiitokset vaan Patun kotiväelle, että pojan minulle matkaan luotitte.